Jokainen kunnossapidon ja tuotannon kanssa töitä tekevä tietää, ettei kaikki laitteet ole samanarvoisia. Yhden pumpun pysähtyminen näkyy tuskin missään, toisen seisahdus pysäyttää koko tuotantolinjan ja nostaa kunnossapidosta vastaavan verenpaineen sekunnissa. Tässä kohtaa kriittisyysluokittelu astuu kuvaan. Se antaa teollisuuden kunnossapidolle ja voiteluhuollolle yhteisen tavan päättää, miten voitelukohteita arvioidaan – ja millaisia toimenpiteitä kuhunkin on syytä sisällyttää.

Mitä kriittisyysluokittelu käytännössä tarkoittaa?

Kriittisyysluokittelun ydin on lopulta aika simppeli. Kun laite vikaantuu, mietitään kahta asiaa:

mitä seurauksia viasta syntyy
kuinka todennäköistä on, että vika tapahtuu

Seuraukset voivat liittyä esimerkiksi:

turvallisuuteen – syntyykö henkilöriskiä, räjähdys- tai vuotoriskiä
ympäristöön – tuleeko päästöjä, rikkoutuuko lupaehdot
tuotantoon – pysähtyykö tuotanto, pieneneekö kapasiteetti, syntyykö pullonkaula
lopputuotteen laatuun – aiheutuuko romua, reklamaatioita tai uudelleentyöstöä
kustannuksiin – mitä maksavat korjaukset, varaosat, hukattu aika ja maine.

Lisäksi huomioidaan, kuinka usein vika tyypillisesti toistuu. Yksittäinen poikkeama on eri tarina kuin samaan voiteluhäiriöön palaava laakeri puolen vuoden välein.

Prosessiteollisuudessa laitteita ja voitelukohteita on helposti tuhansia. Siksi laitteet ryhmitellään tyypillisesti kriittisyystasoihin – ei sen takia, että osasta laitteista ei välitetä, vaan sen takia, että resurssit suunnataan järkevästi.

Karkeasti sanottuna:

korkean kriittisyystason laitteet ovat niitä, joiden pysähtyminen pysäyttää tuotannon tai aiheuttaa merkittävän turvallisuus- tai ympäristöriskin,
matalamman kriittisyystason kohteiden pysähtyminen aiheuttaa lähinnä harmia ja viivettä – mutta ei vielä kriisiä.

Voiteluhuollon kannalta tämä tarkoittaa, että eri voitelukohteet eivät tarvitse samaa hoivaa ja huoltoa. Kaikissa sovelletaan luotettavuuskeskeistä ajattelua, mutta taso ja keinot vaihtelevat kriittisyyden mukaan.

“Luotettavuuskeskeinen voiteluhuolto on lähtökohta kaikille voitelukohteille – kriittisyysluokittelu määrittelee, kuinka syvälle mennään”

Kriittisyysindeksi auttaa priorisoimaan

Kriittisyys ei ole vain fiilis siitä, mikä on tärkeää. Teollisuudessa käytössä olevan PSK 6800 -standardin hengessä kriittisyys voidaan kuvata myös numerona – kriittisyysindeksinä.

Mitä suurempi indeksi, sitä perustellumpaa on panostaa juuri sen laitteen voiteluun, öljyn kunnonvalvontaan, öljyanalyysiin ja öljynpuhdistukseen. Toisaalta matalamman kriittisyystason kohteissa voidaan toteuttaa kevyempi, silti luotettavuuskeskeinen malli ilman, että käyttövarmuus kärsii.

Näin kriittisyysluokittelu muuttuu “näin me ollaan aina tehty” -kokemuksesta läpinäkyväksi, dokumentoiduksi tavaksi tehdä päätöksiä.

Miten PSK 6800 tukee voiteluhuollon kriittisyysajattelua?

PSK 6800 antaa suomalaiselle teollisuudelle raamit kunnonvalvonnan ja kuntoon perustuvan kunnossapidon suunnitteluun. Se muistuttaa kahdesta tärkeästä asiasta, jotka pätevät suoraan myös voiteluun:

laitteet ja järjestelmät kannattaa nähdä toiminnallisina kokonaisuuksina, ei vain listana laitetunnuksia
kunnossapito – myös voiteluhuolto – kannattaa mitoittaa riskiperusteisesti

Kun PSK-henkinen ajattelu tuodaan teollisuuden voiteluhuoltoon, syntyy käytännön hyötyjä:

kriittisimmille voitelukohteille voidaan rakentaa laaja öljyn kunnonvalvonta ja tarvittaessa omat öljynpuhdistusratkaisut
matalamman kriittisyyden kohteille voidaan määritellä kevyempi, mutta selkeästi kuvattu malli – sekin on parempi kuin “hoidetaan sitten kun ehditään”

Samalla tuotanto, kunnossapito, hankinta ja johto käyttävät samaa kieltä, kun puhutaan käyttövarmuudesta, riskeistä ja kustannuksista.

Luotettavuuskeskeinen voiteluhuolto ja kriittisyysluokittelu

Luotettavuuskeskeinen voiteluhuolto (RCL) tarkoittaa voitelun suunnittelua ja toteutusta niin, että käyttövarmuus sekä laitteiden ja voiteluaineiden elinkaari ovat etusijalla.

Siihen kuuluu esimerkiksi:

laitoskohtainen voitelustandardi: mitä voiteluaineita käytetään, mitä puhtausluokkia tavoitellaan, miten voiteluaineet vastaanotetaan, varastoidaan ja jaetaan
suunnitelmalliset voitelukierrokset, joissa myös havainnoidaan laitteiden kuntoa ja poikkeamia
öljyn kunnonvalvonta ja tarvittaessa öljynpuhdistus osana normaalia toimintaa, ei vain ongelmatilanteissa

Tärkeä pointti on tämä: luotettavuuskeskeinen voiteluhuolto on lähtökohta kaikille voitelukohteille – kriittisyysluokittelu määrittelee, kuinka syvälle mennään.

Turbiinin voiteluöljy voi tarvita jatkuvaa öljyn kunnonvalvontaa, tarkkoja puhtausrajoja ja sivuvirtasuodatusta. Pienempi apuvaihde voi pärjätä kevyemmällä mallilla: laadukas perusvoitelu, säännöllinen tarkastus ja tarvittaessa satunnainen öljyanalyysi. Molemmissa taustalla on sama logiikka, eri resoluutiolla.

Lue lisää: Luotettavuuskeskeisen voiteluhuollon periaatteet

Öljyn kunnonvalvonta tekee kriittisyysluokittelusta konkreettista: säännöllisesti otetut öljynäytteet kertovat, mitkä voitelukohteet tarvitsevat tiukempaa seurantaa – ja missä kevyempikin malli riittää ilman, että käyttövarmuus kärsii.

Lue: Öljyn analysointi teollisuudessa – pieni investointi, suuri vaikutus

“Kun kriittisimmät kohteet tunnistetaan etukäteen, ei tarvita varastoa täyteen “varmuuden vuoksi” tilattuja osia, eikä jokaista pysähdystä kuitata saman päivän pikatilauksilla ja ylimääräisillä huoltokeikoilla”

Mitä kriittisyysluokittelu tuo arkeen?

Kun kriittisyysluokittelu viedään osaksi teollisuuden voiteluhuoltoa, arjessa alkaa tapahtua pieniä, mutta merkityksellisiä asioita:

kunnossapidolla on selkeä näkyvyys siihen, mihin voitelukohteisiin kannattaa käyttää eniten aikaa ja asiantuntijuutta

öljyn kunnonvalvonta voidaan kohdistaa niihin laitteisiin, joissa sen tuoma hyöty käyttövarmuudelle on suurin

hankinnalle on helpompi perustella, miksi johonkin kohteeseen halutaan parempi öljynpuhdistusratkaisu – ja miksi kaikkialle ei tarvitse saman tason ratkaisua

johto näkee, että voitelu ei ole pelkkä kuluerä, vaan tapa pienentää riskejä ja tuoda tasaisuutta tuotantoon.

Kriittisyysluokittelu ei tee voiteluriskeistä katoavia eikä poista tarvetta ammattimaiselle teollisuuden kunnossapidolle. Se tekee yhdestä asiasta paljon helpompaa: päättää, missä järjestyksessä asioita kannattaa parantaa – ja mihin eurot laitetaan. Kun kriittisimmät kohteet tunnistetaan etukäteen, ei tarvita varastoa täyteen “varmuuden vuoksi” tilattuja osia, eikä jokaista pysähdystä kuitata saman päivän pikatilauksilla ja ylimääräisillä huoltokeikoilla.